Blogit

Sosiaali- ja terveystoimen tulevaisuus

( 19.08.2019 )

Tiistaina 5. elokuuta oli Hesarin mielipide palstalla Uuraisten peruspalvelujohtaja Jouko Nykäsen kirjoitus "Soten toimivuus vaatii vahvaa uskoa". Joukolla on neljännesvuosisadan mittainen näkemys kuntien sosiaali -ja terveystoimesta, ja "sote -veteraanin" ajatuksiin kannattaa tutustua.

Kirjoituksessaan Nykänen pureutuu kustannuksiin, suunniteltuun aluejakoon ja miten se organisoidaan? Kaiken keskiössä on ihminen - miten hänelle järjestetään ja tuotetaan tarvitsemiaan suoritteita mahdollisimman kustannustehokkaasti? Mikä on tämän hetkinen tilanne?

Suo­men ter­vey­den­huol­lon kus­tan­nuk­set suh­tees­sa brut­to­kan­san­tuot­tee­seen ovat ol­leet Poh­jois­mai­den pie­nim­mät ja laa­tu pa­rem­paa kuin OECD-mais­sa kes­ki­mää­rin. So­siaa­li­me­nois­sa Suo­mi on poh­jois­mais­ta kes­ki­ta­soa. Oli yllättävää myös kuulla 31.7. 2014 Keski-Suomi talolla Yhdysvalloissa toimivan yrittäjä Antti Korhosen kertomaa siitä, että USA:ssa sekä julkinen että yksityinen terveydenhuolto peri capita (per henkilö) on kustannuksiltaan suuremmat kuin Suomessa. Siis hetkinen, myös julkinenkin? Kyllä, kuulemma paikoittain lääkärien ja terveydenhuollon yksiköiden tiedot suoritteiden kustannuksista ovat heikot, jopa olemattomat. Tuottavuus on matala, rahaa palaa. Korhonen kannustikin suomalaisia yrityksiä tarjoamaan sikäläisille toimijoille terveydenhuollon tuottavuutta parantavia laitteita, ohjelmistoja jne. Kannattaa vain ensitöikseen laittaa kotisivut kuntoon ja hankkia virtuaalikonttori Ameriikasta.

Takaisin Suomeen. Mihin ihmiset ovat tyytyväisiä? Ja oletus on, että jos ne on tyytyväisiä, niin sehän maksaa. Jouko tuo esille kirjoituksessaan, että "Kun­ta­lais­ten ar­vioi­ma so­te-pal­ve­lu­jen laa­tu on ol­lut pa­rem­paa ja ti­las­to­jen osoit­ta­mat kus­tan­nuk­set pie­nem­piä pie­nem­mil­lä jär­jes­tä­mis­alueil­la ja kun­nis­sa." Tässä haluan kertoa omakohtaisen kokemuksen perheemme kesälomalta. Keskellä heinäkuun helteitä vanhimman poikamme hammas alkoi vihoittelemaan siihen malliin, että se oli lähtö terveyskeskukseen. Satuimme tuolloin majailemaan Kempeleen kunnassa lähellä Oulua. Poika pääsi heti sisään ja homma hoidettiin ammattitaitoisen hammaslääkärin ja hoitohenkilöstön voimin. Kaikki oli tyytyväisiä ja loma siltä osin pelastettu. Kempele on 16.600 asukkaan kunta ja veroprosentti on 20,50. Kunta järjestää ja pääasiassa tuottaa itse sote -palvelut. Paljonko Kempele käyttää saatavissa olevien tilastojen mukaan verorahoja sosiaali- ja terveystoimeen? Vuonna 2012 Kempeleen sosiaali- ja terveystoimen nettokustannukset olivat 2.806 €/asukas. Koko maan keskiarvo oli 3.398 €/asukas.  Uuraisilla lukema v. 2012 oli 3.039 €/asukas, joka vuonna 2013 hieman laski. Tietenkin ko. kunnissa väestö on nuorta ja käyttää vähemmän sote -palveluja. Tunnen tilanteen Pielaveden kunnasta, missä väestö on iäkkäämpää ja huoltosuhde korkeampi. Siellä kustannukset kohoaa 4.300 euroon/asukas. Kuitenkin väitän, että pieni on kaunista ja se voi olla tehokas. Paljon on merkitystä kunnan omilla ratkaisuilla. Jos pitäydytään laitospainotteisessa palveluissa ja ei ole rohjettu vuosikymmeniin tehdä muutoksia, niin haasteita riittää.  Terveydenhoitokin rakennettaisiin varmasti toisin, jos liikkeelle lähdettäisiin nyt ns. puhtaalta pöydältä. Terveyskeskuksia, pieniä sairaaloita vuodeosastoineen, tuskin rakennettaisiin lähes 200:aa eri puolille maata. Uuraisilla voimme olla aiheesta tyytyväisiä, että täällä aikoinaan siirryttiin laitoshoitopainotteisuudesta kuntouttavaan ja ihmisläheiseen hoitoon.

Keväällä huokaistiin helpotuksesta, että sotemallissa on päästy kansalliseen yksimielisyyteen. Kuitenkin on käynyt ilmi, että mallin toteutus on haasteellista kuten Jouko kirjoituksessaan sitä erinomaisesti kuvaa. Tilanne on monelta kantilta epäselvä ja vaarassa on muodostua vielä nykyistäkin hajanaisempi järjestelmä. Voisin kuvitella, että aika ajoin asiaa ja siihen liittyvää lakia valmisteltavat kokevat vuoroin sekä toiveikkuuden että epätoivon hetkiä. Haluan osaltani tsempata heitä. Kunnilla on oltava jatkossakin aitoa päätäntävaltaa siitä, miten se alueellaan ihmiselle nämä palvelut järjestävät ja tuottavat. Jos keskitetyn mallin pyrkimyksenä on tasalaatuiset, yhteneväiset palvelut koko maassa, on varauduttava siihen, että palvelujen harmonisointi maksaa ja paikallisia toimivia palveluita karsitaan. Lisäksi vaarana on se, ettei palveluihin enää olla tyytyväisiä.

Kuten Jouko Nykänen toteaa: "Vaa­tii vah­vaa us­koa, et­tä suur­aluei­siin siir­ty­mi­nen toi­mi­si pa­rem­min kuin ny­kyi­nen jär­jes­tä­mis­mal­li. Sa­mal­la ra­hoi­tus­mal­lia ol­laan muut­ta­mas­sa väes­tö­mää­rä­poh­jai­sen las­ku­tuk­sen myö­tä si­ten, et­tä kun­nil­ta hä­viää ta­lou­del­li­nen kan­nus­te tuot­taa en­nal­ta eh­käi­se­viä pal­ve­lu­ja ja kus­tan­nus­te­hok­kai­ta pai­kal­li­sia toi­min­ta­mal­le­ja."

Juha Valkama

kunnanjohtaja

Uurainen

 

 

-