Onnea Juha!

Tänään onnittelemme Uuraisten kunnanjohtaja Juha Valkamaa, joka täyttää 50 vuotta. Ei ole pitkää aikaa, kun viisikymppinen kunnanjohtaja koettiin arvokkaaksi vanhemmaksi herraksi, jolle lahjoitettiin merkkipäivän kunniaksi viiri ja kultakello. Häntä teititeltiin ja pokkuroitiin ja ehkä vähän pelättiinkin. Kuvaus ei ihan Valkamaan sovi, hän treenaa maratonille ja aikoo järjestää koko kylän bileet kunnantalon alakerran Bar Viljoksessa, kun koronatilanne sen sallii.

Vaimo ja teini-ikäiset pojat asuvat yhä Pielavedellä, missä Juha Valkama toimi aikaisemmin kunnanjohtajana ja hän itse viikot vuokra-asunnossa Uuraisten uusimmassa kerrostalossa. Tämä ei ollut suunnitelma, kun Valkama tuli valituksi Uuraisille yhdeksän vuotta sitten, mutta Pohjois-Savon kiinteistökaupan hyytyminen konkretisoitui Valkaman perheelle nopeasti.

Tämä on antanut näkökulmaa myös kunnanjohtajan toimintaan kuntansa asuntomarkkinoijana. Vaikka Uuraisten tilanne Jyväskylän läheisyydessä on täysin toisenlainen kuin Pielavedellä, realismi ja viisas varovaisuus ei ole pahasta. – Itse pyrin keskustelemaan kuntaan muuttoa harkitsevien kanssa reilusti ja rehellisesti, ei pelkkiä myyntipuheita ladellen, Valkama totesi maaliskuussa rakennusmessujen aikaan.

Synttäripäivän aamuna Juha Valkama ehti vastaamaan muutamaan kysymykseen

Miltä tuntuu olla 50-vuotias?

– Hyvältä. Aivan kuin olisi loppuelämäni ensimmäinen päivä seuraavalle 50-vuotiskaudelle.

Olet ollut kunnanjohtajana jo 20 vuotta, miten kuntakenttä on sinä aikana muuttunut?

– Kuntakenttä on muuttunut pääsääntöisesti parempaan suuntaan. Työkavereissa on nykyään kaiken ikäisiä ihmisiä, ja pidän siitä. Myös kollegat ovat nuortuneet ja heidän kanssaan työskentely on välittömämpää. Toisin oli vielä vuosituhannen alussa, jolloin suuri osa kuntatyöntekijöistä oli ns. suurten ikäluokkien ihmisiä. Itse koin tuolloin, että nuoremman vielä kokemusta kartuttavan viranhaltijan pojittelu ja vähättely oli yleistä.

Miten olet löytänyt oman tapasi olla kunnanjohtaja?? Koetko koskaan ristiriitaa kunnanjohtaja-Juhan ja siviili-Juhan välillä?

– Vuosien mittaan, näin se on sanottava. Tässä ei ole normityöaikaa. Se on kuluttavaa silloin kun on monta asiaa kasautunut, ja niitä loppupeleissä – huolimatta valtavasta työkavereiden avusta – pitää itse ratkoa iltaisinkin. Nykyään en koe enää niin paljon ristiriitaa, nuorempana kylläkin.

Millainen palaute satuttaa, entä lämmittää?

– Henkilöön kohdistettu tarkoituksenhakuinen provosointi on ikävää. Eli halutaan tarkoituksella satuttaa, mikä on vähän eri asia kuin tunteiden kuohuminen, jota tiettyyn rajaan asti ymmärrän. Monesti on onneksi niin, että erimielisyyksiä voidaan puhumalla selvittää sitten, kun tunnekuohu menee ohi. Se lämmittää, kun keskustelun kuluessa osapuolet tarkastelevat omia näkemyksiään, vaikka joistakin asioista oltaisiinkin eri mieltä. Ja totta kai positiivinen palaute lämmittää, kun siihen on aihetta.

Kolme sanaa, jotka kuvaavat Uuraista parhaiten?

– Minusta perinteikäs slogan ”Luonnollisen kasvun Uurainen” on hyvä ja kestänyt aikaa.

Mistä haaveilet?

– Aina pitää rohjeta haaveilla milloin mistäkin. Joskus haave voi jopa toteutua.

Kriisi vai villitys?

Villitys ehdottomasti!