Uuraisten vanhuspalvelut näyttää esimerkkiä, kuinka inhimillisellä ja asiakaslähtöisellä toiminnalla voi myös säästää kustannuksista
Jouko Nykänen ja Niina Liedevaara poikkesivat Pentti Havun luokse kuulumisia vaihtamaan.
Uuraisella on vakaa aikomus siirtää sotensa hyvinvointialueelle priimakunnossa ja samalla näyttää mallia, että edullisuus ja laadukkuus eivät ole toisiaan poissulkevia asioita
Uuraisten vanhuspalvelut ovat olleet vuodesta toiseen Jyvässeudulla esimerkkinä kunnasta, jossa ei jonoteta sairaalahoidosta palveluasumiseen tai kotihoitoon. Ikäihmisten määrän kasvaessa toimintaa on kuitenkin jatkuvasti kehitettävä tai muutoin hyvät toimintamallit rapautuvat.
– Vanhustenhuollon yhteistyöryhmässä päädyttiin seuraaviin tavoitteisiin: kuntoutusta ja kotiutusprosesseja on tehostettava ja samalla huolehdittava asumisen kehittämisestä pitkällä aikavälillä. Kotihoitoa ja tukipalveluja oli myös samanaikaisesti kehitettävä, kertovat peruspalvelujohtaja ja tuore aluevaltuutettu Jouko Nykänen, vanhus- ja erityisryhmien palvelujohtaja Kaisa Tauriainen ja vanhustenhuollon palveluesimies Mirkka Simonen. Asetettuihin tavoitteisiin oli mahdollista päästä vain henkilöstön ja luottamushenkilöiden yhteistyöllä.
Käytännössä tehtiin kolme toimenpidettä
Ensinnäkin kotiutusprosessit keskitettiin yhdelle henkilölle, joka mahdollistui muuttamalla kotihoidon toinen sairaanhoitajan toimi palveluohjaajan toimeksi.
– Työni on erittäin vaihtelevaa ja monipuolista. Teen kaikille uusille asiakkaille palvelutarpeen arvioinnin ja yhteistyössä asiakkaan, omaisten ja moniammatillisen työntekijätiimin kanssa mietimme yksilöllisesti ja tilanteesta riippuen keinoja parantaa asiakkaan terveydentilaa ja kotona pärjäämistä. Toimin myös yhdyshenkilönä sairaalan ja Uuraisten vanhuspalveluiden välillä, palveluohjaaja Niina Liedevaara kertoo.
Ongelmana olikin aikaisemmin usein sairaalan osastojen riittämätön tieto minkälaiseen hoitoon ja kuntoutukseen Uuraisten vanhuspalveluissa on mahdollisuus. On tarvittu lähes päivittäistä yhteydenpitoa osastoille.
Toiseksi huomioitiin, että kotihoidon kuormittavuus oli kasvanut ja asiakkuudet käytiin henkilöstön kanssa lävitse ja päädyttiin päivätoiminnan kehittämiseen, otettiin käyttöön uusien asiakkaiden kohdalla kuntouttava arviointijakso, kuntoutuksen tehostamiseksi yksi vapautunut toimi muutettiin fysioterapeutin toimeksi.
Kolmanneksi panostettiin lyhytaikaishoitoon. Sairaanhoidollisen osaamisen lisääminen tuli välttämättömäksi lyhytaikaishoidon kehittyessä. Yhden toimen vapauduttua hoitajan toimi muutettiin sairaanhoitajan toimeksi. Ruskolan yksikkö muuttui tässä yhteydessä kuntoutusyksikkö Ketteräksi.
Mitä sitten tapahtui lukujen valossa? Terveyskeskussairaalan hoitopäivät vähenivät kunnan talousarviossa ennakoidusta 1800:stä 901:een, keskimääräinen hoitoaika lyheni 9,1:stä 7,4:ään. Tästä saatiin inhimillistä hyötyä, kun sairaalassa ei tarvitse olla kuin välttämätön aika sairauden hoitamiseksi. Samalla kustannuksissa tapahtui merkittävä säästöä, kustannussäästö vuositasolla keskimääräisellä hoitopäivähinnalla oli n. 270 000 euroa.
Rivikuukan vuokra-asunnossa asuvalla Pentti Havulla on hymy herkässä. Hän on ”inhimillisen hyödyn” henkilöitymä. Sairaalavuoteen tai kuntoutusyksikön sijaan hän asuu omassa asunnossaan ja käy joka päivä kävelyllä oman kustomoidun rollaattorinsa kanssa.
Toisinkin olisi voinut käydä.
– Mietin, että missäs Pena on, kun ei ole kylänraitilla näkynyt. Käytiin Niinan kanssa Penttiä sairaalan osastolla katsomassa ja ihmeteltiin, että miksei miestä päästetä kotiin, minne hän haluaa. Sairaalassa vain oletettiin, että meillä ei ole paikkaa tai valmiuksia, mutta olihan meillä. Meidän piti vain keksiä porukalla keinot, miten homma hoidetaan, Jouko Nykänen sanoo.
Kuntoutusyksikkö Ketterässä ideoitiin ja hitsautettiin Pentille välttämätön tippateline kiinni rollaattoriin ja niin oli maailma jälleen avoinna Havun Pentille.
– Ketteräkin oli mukava paikka ja hoitajat ymmärsivät huumoria, Pentti Havu kiittelee.
Palveluketjun kokoaminen on tarvinnut usean tekijän onnistuakseen. Painetta muutostyöhön tuli myös Avilta, jonka mukaan yhteisillä sosiaalitiloilla varustetut asukashuoneet eivät voi toimia pitkäaikaisasumisessa. Työtä on pitänyt lähteä tietoisesti ohjaamaan ja johtamaan oikeaan suuntaan. Eri toimintayksiköihin muodostettiin oikeanlaiset tiimit, jotta työ onnistuu.
– Tiimit ovat lähteneet mukaan muutostyöhön, koska muutoin mitään muutosta ei olisi voinut tehdä. Asioita on pitänyt puntaroida yhdessä moneen otteeseen ja välillä on tullut taka-askelia monta ja jälleen lähdetty vauhdilla eteenpäin. On kuunneltu asiakkaiden palautteita palveluista ja korjattu toimintaa tarvittaessa. Myös tarvittavat työvälineet on pitänyt arvioida ja hankkia, sillä työn sujuvuuden ja mielekkyyden kannalta, eihän puun halkaisemisestakaan mitään tule tylsällä kirveellä. Kaikki tämä on hyvällä suunnittelulla ollut rakennettavissa ilman henkilöstön lisäämistä tai käytettävän budjetin suurentamista. Oikeilla valinnoilla on pystytty rakentamaan palveluita omaan kuntaan ja saamaan aikaan säästöä mm. kunnalle aiheutuneista sairaalamaksuista, Jouko Nykänen kertoo.
– On ollut hienoa rakentaa asiakkaan näköisiä palveluita, joita asiakkaan on mahdollista saada omasta kunnastaan. Lisäksi on hienoa nähdä, kuinka henkilöstö on motivoitunut tekemään asiakaslähtöistä ja omannäköistä työtä. Sen näkee kyllä suun muodosta, kuinka inhimillisiä palveluita on saatu rakennetuksi, palveluesimies Mirkka Simonen sanoo.
Lisätietoja: peruspalvelujohtaja Jouko Nykänen p. 040 589 1277
